”ISÄ, ÄITI TE RAKKAHAT MULLE..”

Isän rooli on rankka. Turhan usein sivuosan esittäjä, suorittaja-

statisti. Katsomo olettaa, että perinteillä mennään. Perheen hajotessa,

lapset automaattisesti äidille, isä sivuraiteille.

Mitä sitä tuntojaan huutelemaan, iso mies.

Kun perhettä kohtaa se kauhein suru..

Yleisö pyörii äidin ympärillä lohtua tarjoten.

Isä seisoo tuulikaapissa kädet nyrkissä, itkua pidättäen.

Lapsen putkahtaessa parisuhteeseen..

Iska unohtuu sohvannurkkaan, äiskän luodessa kahdenvälistä symbioosia,

johon ei kolmatta pyörää kaivata.

Haloo Riitta, eihän tämän käsiksen näin pitänyt mennä!

Olin isän tyttö. Maailman parhaan isän, joka opetti jo liituaikaan

avaamaan kyökin klasit laajalti maailmalle.

Se oli paaaljon ennen sitä, kun joku vikkeläsanainen poliitikonkloppi

keksi mantran – globalisaatio.

Lapsuuteni kasvatuspartioon kuului kolme vahvaa isoäitiä,

ei yhtään isoisää.

Isäni ja Isoveljeni avasivat vaarien ja pappojen maailman minulle.

He olivat alan huippuja. Katselin hämmästyneenä, kun isot miehet

antoivat itselleen luvan hassutella, ostaa prinsessapukuja maailmalta

tuliaisiksi. Heillä oli vihdoinkin aikaa istua lastenlasten kanssa

katsomassa auringonlaskua – melkein loppuun asti.

Koskisen Jossun Hilja-äidiltä sain helpon&mehevän kakkuohjeen.

Nimitin sen Isokenkäisten kakuksi. Miksi, se on taas ihan eri tarina.

3dl sokeria, 11/2dl öljyä, 3 munaa, 1tl leivinj., 1 tl soodaa, 1tl kanelia,

1/2tl neilikkaa, 3dl vehnäjauhoja, ripaus suolaa, 3dl porkkanaraastetta.

Voideltuun vuokaan. Uuni 175 astetta. Paistetaan n. tunti.

Lapset voivat kirjoittaa sokerikuorrutuksella kakun päälle vaikkapa,

Iskanpäivää!

2 kommenttia artikkeliin “”ISÄ, ÄITI TE RAKKAHAT MULLE..””
  1. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Hei Riitta!

    Osuit isän osan kuvaamisessa aivan naulan kantaan. Erossa isä on aina häviäjä. Surin aikoinaan oman isäni tilannetta, kun minä ja veljeni jäimme äidille. Nyt olen seurannut kymmenisen vuotta mieheni turhautumista erotetun isän osassaan. Nuoret käyvät milloin jaksavat ja muilta menoiltaan ehtivät. Kovasti odotetaan, tulevatko käymään huomenna, isänpäivänä.

    On hyvä, että vietetään isänpäivää ja annetaan arvoa isille. Tosin päivä on kipeä muistutus niille lapsille, joilla ei isää ole tai joiden isä ei välitä. Koulussa saa asetella sanansa tosi tarkasti, kun tehdään isänpäivälahjoja ja -kortteja. Onneksi jokaisella luokkani isättömällä lapsella oli edes joku vaari tai varaisä, jolle saattoi tehdä kortin. Ja onneksi muutama isä tulee vierailulle isänpäivänä. ”Onnea maailman parhaalle isälle!” luki monen pienen kortissa. Mahtanee teksti tuottaa omantunnontuskia joillekin…

    Oma isäni oli aikoinaan ankara kasvattaja, mutta hänestäkin on tullut vaarin roolissaan kuin toinen ihminen. 7-vuotias pojantytär saa vaarin vaikka seisomaan päällään. Onnea siis huomenna isien lisäksi kaikille isoisille! Teillä on tärkeä rooli ja tehtävä.

    Kiitos Riitta helposta, jopa terveellisestä kakkuohjeesta. Täytyypä kokeilla!

    t. Teija

  2. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Terve Teija!
    Isäni kuoli sydänkohtaukseen viiskymppisenä. Hautajaisissa istuin pihakeinussa maailmanlopun tunnelmissa. Takapihalta kuului veljenpojan itkuinen ääni, – Vaari missä sinä olet?
    Pikkuinen pellavapää etsi halkovajasta, saunalta rakasta isoisäänsä hädissään. Hain pojan keinuun ja syliini.
    Muistan vieläkin miettineeni, miten jakaa pienen pojan valtava tuska, miten selittää, miksi vaaria ei enää kotipihalta löydy.
    Pienperheyhdistyksen aikuista mieskaveria jonottaa pääkaupunkiseudulla jatkuvasti 30 lasta. Resurssipulan vuoksi ei yhdistys toimi muualla maassa.
    Eivät nämä vanhaset naissuhdesotkuillaan kovin hääppöstä miehenmallia rakenna lööppejä tavaaville kersoille.
    Jatketaan harjoituksia!
    Riitta

Jätä kommentti

css.php