”PUKKI SE OVELLE KOLKUTTAA..”

Olen pahasti allergisoitunut itsesääliä tursuaviin joulujollotuksiin,

joita tulvii joka tuutista kuukausikaupalla.

Protestantti sisälläni nautiskelee synnintunnosta, jonka tuottaa tolkuton

nonstop-lueskelu joulupyhinä.

Haaviin tarttui mm. parin janakkalais-kirjailijan teosta.

Poutiaisen Upe lähetti uunituoreen elämäkertansa Miehen Parempi Tie.

Se vie pienen karjaispojan evakkoon. Kertoen myös siitä,

miten työsiirtolan apulaispäälliköstä tulee Kerjäläinen,

jonka varastolta Tervakoskelta lähtee uskomattomat määrät apua

maailman köyhille.

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja saa ihmettelemään, kuinka nuori mies

on uinut vanhan marisija-filosofin nahkoihin niin uskottavasti.

Omatuntoni koputteli koneen ääreen. Pitäisi hioa dekkarikässäriä,

jonka työnimeksi olin pusannut ”Pääsevätkö Punapäät Taivaaseen,

Pastori Riikonen?”

Ei luistanut kirjoittaminen. Ei luistanut myöskään Lexan veto-ideointi.

Niinpä upposin Hesariin, juttuun jonka mukaan ministeri Virkkunen

”On selvää, ettei tulevaisuuden kannalta mielekkäitä uudistuksia voi tehdä, jos seisoo jalat polvia myöten perunapellossa, eikä ajattele ensi kevättä pidemmälle.”

Pitäisiköhän opeministerin suu pestä saippualla?

Manselainen -Tammikuussa se ovelle kolkuttelu taas alkaa,

kun nää valepukit lähtee vaalikiertueelle.

Jätä kommentti

css.php