”LIIAN PALJON AVUSTUSRAHAA, HYVÄÄ VAIKO PAHAA?!”

Olen vuosikaudet seurannut Tervakosken Kerjäläisen, yhden miehen

organisoimaa täsmäapua Telluksen köyhille, jotta nämä voisivat auttaa

itse itseään.

Siksikin kyseenalaistan massiivisia ns. virallisia avustusorganisaatioita,

joiden kautta valuu miljarditolkulla huonosti valvottua rahaa mustiin

aukkoihin.

Tilapäisiksi tarkoitetuista pakolaisleireistäkin on tullut pysyviä.

Aivan kuin ne olisivat mittatilaustöitä järjestöille.

Missähän lienevät maailmanhistorian tunnetuimpien ja vainotuimpien,

juutalaisten – pakolaisleirit?

Itä-Karjalan Sodderin seurakunnasta on tullut taas kirje,
suomalais-pappi Pekka Palosaari kirjoittaa

Jalaton Igor on vihdoin saanut proteesit ja pyörätuolin.

Igor harjoittelee kävelyä omin neuvoin.

”Ehdotan Igorille kirkkoonmenoa. Eikö nyt olisi sopiva hetki kiittää

Jumalaa?

Seinistä tukea ottaen hän rupeaa koikkelehtimaan sisälle. Kirkkoon

kerääntyy melkoinen ryhmä seurakuntaa, lumisia, rähjäisiä, maistaneita.

Huomaan ettei taida jalaton Igorkaan olla aivan selvinpäin.

Mielessä häivähtää Herramme vertaus suuresta juhlasta, johon on kerätty

teiden ja aitovierten rupusakkia.

Veisataan uudenvuoden virsi. Rukoillaan ja joku ehdottaa, että

rukoiltaisiin poissaolevalle Volodjalle raittiutta.

Se saa pohtimaan, emmehän tiedä, tahtooko hän itse raitistua.

Tilanteessa on jotain hyvin viehkeätä. Aivan kuin Meidän Herramme olisi

tullut jonon viimeisenä sisään ja katselisi ovelta lempeästi tätä penkeillä

istuvaa, haiskahtelevaa joukkoa.

Sitten hän kääntyisi minua kohti veitikka silmäkulmassa ja sanoisi,

– Toin ne tänne. Sun vuoros on nyt. Opeta.”

(Ref. otteita Pekka Palosaaren kirjeestä. Lähde Suomen Idäntyö/Upe

Poutiainen.

Blogi-otsikko omistettu ylimitoitetuille avustus-organisaatioille)

Jätä kommentti

css.php