”HAKKAA PÄÄLLE SUOMEN POIKA, ETTEI MEITÄ TOISET VOITA.”

Kiihkeä ja kuuma rakkaussuhteeni lasin lumoavaan maailmaan, kulkee geeneissäni Ruotsista Suomeen 1800-luvulla muuttaneiden lasimestari-esi-isieni myötä.
Tuli syttyi jo lapsena, tuijottaessani isän verstaikon käsissä muotoutuvia taideteoksia. Aalto, Wirkkala, Sarpaneva tulivat tutuiksi.
Näytöspuhaltaja-veljeni taitoja ihailivat ihmiset Euroopan messuillakin.
I-lasin imago kimalteli kirkkaana.
Viime vuodet olen huolestuneena seurannut Iittalan kohtaloa.
Yllätyin Riihimäen Lasinpuhaltajakerhon 40-vuotistapahtumassa. Vanhan lasibruukin tiloissa nuoret lasinpuhaltajat jatkavat arvostamaani käsityöperinnettä. Varsinaisen jytkyn koin poikettuani Verstaikkoon.
Lauteilla alan huippunimi, Kari Alakoski puhalsi ja muotoili hehkuvasta lasimassasta sykkivää sydäntä.
Alakosken tie huipulle alkoi Iittalan lasitehtaalta. Lasinpuhaltaja-mestari on toiminut mm. pedagogina uransa aikana. Netistä löytyy mittava cv.
Kari Alakosken uniikit taideteokset etsivät alati uusia suuntia rajoja rikkoen. Mestariteos syntyy, kun siihen on tekijä panostanut intohimoa ja sirun sieluaan. Suosittelen elämysmatkaa Rixuun.
Ps. Iittalan lasimestarit olivat legendoja jo eläessään. Luokkatoverini, kiitos muistiarkkusi avaamisesta!
Mestari Eino Vilen (1906-1977) ei titteleitä kumarrellut. Kunnossapidon teknikko rehvasteli hälle lukevansa insinööriksi. Vileeni, – Joo, kyllä se kannattaa lukee. Siskonpoikakin luki insinööriksi. Ja kuule vetää ni perkeleen suorat perunavaot. Ja tiedäkkö, se osaa vielä laskeakkin, montako vakoo maahan mahtuu ja paljonko siemenperunaa tarvitaan. Että lue vaan. (Otsikko/Kivikasvot)
Blogini on omistettu veljeni Harrin muistolle.

Jätä kommentti

css.php