”JA ENKÄ MINÄ HURJAN LUONTONI TÄHÄREN PÄÄTÄNI ALAHA PAINA”

Muutama vuorokausi vuorovaikutusta Pohjanmaan suunnassa muistutti jälleen, miten monimuotoinen kansa kartallamme asustaa.
Pohojalaane on ihan omaa sorttiaan kans.
Se ei yleensä selekähän lyö, ereestä päin täräyttää.
Jos naapurin uusi kaara alkaa kaivaa syränalaa..
Ei puhkota kumia kateuksissa, ei naarmuteta maalia.
Mennään kauppaan ja pannaan paremmaks.
Pihaan kaartaa kohta komiampi maasturi tai mersu. Yöpyessäni melkein mettän keskellä omakotitalossa, muistutin isäntää, jotta pankaa ny edes päivällä kaupalla käydes ovet säppiin. Kansainvälistyneessä Etelä-Suomessa ovat outoa murretta puhuvat ammattiliigat verkottuneet niin tehokkaasti, etteivät mitkään lukot rosvoja pidättele. Isäntä vilkaisi minua, – Meilläpäin on varashälyttimet sitä sorttia, notta viimesen kerran erehtyvät, jos kynnyksen tälle puolen erehtyvät. Sana vieraasta naamasta/kulkupelistä kiertää valonnopeudella samaan malliin kuin Ilkkalan Karin Lapissa. Mittailin vaalialueen kuumeen ja siltä näyttää, jotta sielläkin jytky on tuloos. Vähältä piti etteivät huutokaupanneet, kuulemma tulevan sisäministerin kynää, unohtaessani Soukolan Ismon mainoskynän pöydälle muistiinpanoja kirjatessani. Kotouduin äsken, herättelin sohvanpohjalla hiljaisuuden retriittiä viettäneen pehmo-nalleni. Urpo katseli minua lasittunein silmin ja huusi unenpöpperössä, – Häjy tuloo ja infoähky alkaa taas! Sahanpuruvana perässään vanha, rakas nalle tassutteli läppärini piuhoja kytkemään. – Eipä poissa ollessas ole täkäläisessä poliittisessa ilmapiirissä suurempia muutoksia. Ranteen blogissa Rautio vastaa edelleen kysymyksiin, joita Jari ei ole esittänyt. – Onkohan tällä Sarilla oppisopimus-koulutus meneillään kaupungin yhtiöiden viestinnän ja bisneksen info-ummetuksesta, päätä-seinään-vaan-ja-mutu-tulkintaa peliin? – Luulenpa Urpo, että Sari on jäänyt jumiin ko. yhtiöiden hermeettiseen umpioon. Urpo hieraisi silmiään, – Uutisikkunassasi Räsänen, meidän Herramme muurahainen, on palkannut kansliapäällikökseen kaimansa samasta lahkosta. – Voi mun Päiviäni, niinpä jäävät kutistunut rajavartiosto ja poliisilaitos Herran haltuun!
– Sun blogissasi Iisakin vaalipäällikkö AnttiPantti kommentoi myös jotain mustamaalaamisesta. – Mitäs pahaa mustassa?! Manselainen, – Renki lähti friioihin pyytäen Isännältä lyhtyä. Isäntä, – Notten määkä lyhtyä tarvinnu ku friioos kulujin. Renki, – Kattokaas ny Isäntä, minkälaase pimiäs saitte. (Otsikko Eteläpohjalainen kansanlaulu)

2 kommenttia artikkeliin “”JA ENKÄ MINÄ HURJAN LUONTONI TÄHÄREN PÄÄTÄNI ALAHA PAINA””
  1. Hyvä Riitta. Olet näköjään aika hyvin perillä pohjalaisesta luonteesta. Kansakoulu- ja nuoruusikäni siellä asuneena, tiedän että näin on kuin kirjoitit. Sivullisesta ehkä vaikuttaa yksoikoiselta, mutta kyllä pohjalaisessa on paljon nyansseja. On totta että pohjalainen haluaa olla suurin ja kaunein. Ei kerskailemalla, vaan teoilla osoittaen. Sanonta, minä oon meiltä muut on meidän krannista, kuvaa hyvin heidän luonnettaan.
    Samoin ei renkää tulla meille krassaamaahan. Kuitenkin hän on rehellinen ja ystävällinen kun lähemmin tutustuu. Se ettei siellä piretä ovia lukossa johtuu luonteesta, he uskovat, että muutkin ovat samanlaisia.Onhan tietenkin joitakin eroja. Laihialainen sanoo ei krenkää lukita lukko kuluu. Terveisin Pentti Pitkänen

  2. avatar riitta nyqvist sanoo:

    Tervehdys Pentti!
    Nyansseissa löytyy ja talkoo-apua saat takuuvarmasti.
    Kateus jalostuu yrittäjyytenä, jota ihailen.
    Pohjalainen nainen on hyvin tasa-arvoinen, huumorintajuunen ja rehevä ajatusmaailmaltaan.
    Täsä viime reisus kuulemani juttu
    – Laihialaane oli torilla huanolla päällä. Hänellä oli lotoos täysosuma heti ensimmäises sarakkees ja hän kun oli perhana menny täyttämään koko kupoongin.
    Riitta

Jätä kommentti

css.php