”SUOMENNIEMELLÄ, SUOMENNIEMELLÄ, ÄIJÄT HUUTAA LAILLA PERKELEEN”

Tervan Valintatalon kassajonossa 2000-luvun alkupuolella rouvashenkilö oli paheksunut,
” – Se Itsenäisyyspäivä-juhlan juontaja Seuralla oli pukeutunut punaiseen.”
Veikkaanpa, että Teijan ompelema burgundinpunainen asuni pärjäisi vieläkin meppi Sarvamaan uuden misun ranskalais-suunnittelijalla teettämän kymppitonnin luomuksen rinnalla Linnassa. Kengistä päätellen puvun puna on yksi yhteen paheksitun värivalintani kanssa.
Seuraavan vuoden, Turengin Itsenäisyyspäivän juonto-keikalle Teija ompeli minulle syvänsinisen asun – varmuuden vuoksi.
Jottei Itsenäisyyspäivän syvempi olemus unohtuisi, sain tekijöiltä luvan lainata otteita kirjasta
Kirottu Syväri – Hämäläiskomppanian jatkosota.
”Toinen sotatalvi oli alkanut toden teolla. Pimeässä yössä liikkuvat autot olivat melkein näkymättömiä, niiden lyhdyt antoivat tielle vain kapeat valokiilat lyhtyjen peitemaalausten vuoksi. Syvärin virran sula huokui kauaksi näkyvän usvapilven.
Maanantaina 1. joulukuuta jaettiin komppaniassa sukset, miehiä hytisytti alkutalven melkein 30 asteen pakkanen.”
Tammikuu 1943, Heikki Klemola
”Vartiovuorot iskivät hyvin tiheään, koska komppania oli vajaalukuinen. Rannan vartioon saattoi joutua jopa kolmeen kahden tunnin hukiin yössä. Ja päivän vartiot päälle, niissä oltiin yksin vartiopaikassa. Ei siellä kyllä jouten saanut olla, nukkuminen oli vähän koiranunta.”
Nietjärven puolustajat saavat torjuntavoiton.
”Heinäkuun 15. päivän illalla kenraalimajuri Tapola antoi JR 44:n komentajalle Ilmari Rytköselle käskyn lyödä sisään murtautunut vihollinen ja jatkaa hyökkäystä niin, että Maksimoff-linjan asemat saadaan takaisin.
Tapolan käskyn loppuosa ”pellit kiinni viimeiseen johtajaan ja mieheen, hyökkäys on pantava kertakaikkiaan käyntiin.”
Padasjoen poika: ”Vihollinen antoi niskaamme kaiken mitä se sai irti kranaatinheittimistään ja suorasuuntaustykeistään. Oli kerta kaikkiaan uskottava, että vastustaja ei anna periksi, ne on tapettava viimeiseen mieheen.”
Heikki Klemola
”Näky oli kauhea. Vihollisen ruumiita oli pesäkkeissä röykkiöittäin, useat muodottomiksi ruhjoutuneina. Heinäkuun helteessä veri lemusi ja karrelle palaneiden ruumiiden haju oli karmee.”
Tyrvännön miehet, Kustaa Jaakola, Uuno Taavitsainen
”Me tavalliset rivimiehetkin alettiin viimeistään 1943 ymmärtää Saksan luhistuminen, vaikka meille yritetään jatkuvasti muuta uskotella…
Nietjärvi oli meidän osalta todellinen voimannäyte, uskallamme olla jopa ylpeitä, että mekin olimme osa sen torjuntavoittoa. Sen ansiosta meidän kohtalo ei ollut Viron kansan vaiheet, vaan vapaa maa.”
(Kirottu Syväri/Erkki Ulamo&Markku Karvonen. Otsikko Popeda/Ukkometso)

2 kommenttia artikkeliin “”SUOMENNIEMELLÄ, SUOMENNIEMELLÄ, ÄIJÄT HUUTAA LAILLA PERKELEEN””
  1. Neuvostoliitto pääsi eroon haavoittuneista sotureistaan ja kaatuneistaan ankarana sotatalvena 1942-43 kärräämällä heidät Suomenlahdelle ja upottamalla soturit leikkaamiinsa jäärailoihin. Näin myös talvisodan aikoina. Kersantin arvoinen Topi-setämme partioi Suomenlahden jäillä ja kävi kerran lämmittelemässä jatkosodan aikana rikkipommitetussa talorähjässämme Kannaksen Koivistolla. Hänen tarinansa olivat kauhistuttavia. Haavoittuneet huusivat hänen mukaansa tajuttuaan tulevansa hukutetuiksi yli 30 asteen pakkasessa hyytävän Suomenlahden railoihin, kertoi hän meille lapsille. Topi-sedän päätyö oli öisin leikata jäärailoja ryssän panssarivaunuille tuloesteeksi Viipurin rannoille. Rakastettu ammattisotilassankarimme selvisi hengissä kaameista sotakokemuksistaan kolmessa sodassa, mutta menetti henkensä 85-vuotiaana elintaso-Suomen auto-onnettomuudessa. Luterilainen Suomi pyrki tuomaan poikkeuksellisena sotaa käyvänä maana haavoittuneet ja kaatuneet kotipitäjiinsä, mutta sekös suututti kotikommunistimme, kun emme ryssiä matkineet.
    Mitä sotatarinoita muistankaan, isältäni ja neljältä sedältä kuultuina. Traagisin on nuoren Ilmari-sedän kohtalo Tali-Ihantalassa 27.6.1944. Menetettyään molemmat jalkansa hän huusi avuksi äitiä. Kentälle jäi, muistopaasi on Taavetin sankarihautausmaalla. Helvetillisessä, maailman sotahistorian epätasaisimmassa taisteluissa kaatui paljon virolaisia vapaaehtoisia kaikkiaan 2300:sta, paljolti akateemisia ja lukiolaisia sotureita, osan ehtiessä suorittaa Niinisalon upseerikoulunkin. Sodan jälkeen kuljetettiin orjuuteen Siperiaan valvontakomission määräyksestä. Motto oli virolaisilla, että parempi kaatua veljeskansan vapauden puolesta kun joutua vihollismaan, Neuvostoliiton orjuuteen. Kummeina on oltu Suomi-Viro-seuran jäseninä näille JR 27:n sotureille. 13.3.2013 tulee 73 vuotta Talvisodan päättymisestä. Ruotsin netissä on pitkä historiikki Talvisodasta, Vinterkriget.. Ruotsalaiset 8000 soturia palvelivat turvallisesti Lapissa pääosin. Vapaaehtoisia virtasi maahan ympäri maailmaa, mutta pakkasen pelästyttäminä ja heikoissa varusteissaan lähtivät pois jopa jo kolmen viikon odottelun jälkeen.

  2. Sotatalven muistoja vielä: Kolmevuotiaana evakkona Vehkalahden Paijärvellä sain pakkasyönä tarpeekseni renki-Matin ja äitini höpinöistä Syväristä ja päätin itse ottaa selvää, missä sellainen paikka on. Hiivin hiljaa eteiseen samettimekossani ja vedin jalkaani gummistövelit. Ehdin tallustaa vain 2 kilometriä, kun äiti ja renki-Matti tavoittivat minut lumessa olevien jälkien perusteella. Niin keskeytyi Syvärin matkani, mutta kerran sen vielä teen oikeasti eikä ryssän junassa läpi ajaen. Kädessäni karkumatkalla oli tekokukka, joka oli säästynyt 30.11.1939 paleltuneen Sakari-vauvan hautauksessa. Odotimme isää Syväriltä hautajaisiin viikkoja ja Sakari-vainaja musteni liiterissä päivä päivältä. Olin myös hakemassa äidille tekohampaita Syväriltä. Juna oli muuten ollut Talvisodan syttyessä myöhässä 18 tuntia, loppupää pommitettuna, vaan me isommat lapset narulla yhteen köytettyinä, kellä maitohinkki, kellä vesihinkki, säästyimme. Setäni Veikko makasi Suomussalmen korkeudella kesällä 1944 3 viikkoa metsässä toisen jalkansa menettäneenä. Karhutkin kävivät nuuskimassa haisevaa miestä. Kun vihdoin omat joukot tallasivat ylitse, sai ilmiannettua itsensä ja kyydin sotasairaalaan vuodeksi. Yhdellä jalalla ja toisella, puujalalla, rakensi itselleen ja perheelleen kylmän tilan Koskenpäähän. Veikko oli kuin ilmetty ensirakastaja Gary Grant. Isä, jäi taas vangiksi Koiviston Saarenpäässä ja selvisi hyvillä sosiaalisilla taidoillaan ja upealla ulkonäöllään, jäänsinisillä silmillään. Vampattuaan ensin Tserepovits’in leirin naislääkärin ja rakennettuaan tälle hellan, sai sahan, jota soitteli yökaudet ja säilyi hengissä unkarilaisten ja saksalaisten öisissä potkijaisissa lavereilla. Pianistia ei ammuta! Joutui pitämään 27.4.1944 leirillä läksiäispuheen, kun upseeerit eivät uskaltaneet virkojensa menetyksen pelossa. Kehui Kansainliiton 1930-luvun uutisten perusteella. Tosiasiassa Kansainliitto oli jo kuopattu ja YK valmisteilla. Eivät ryssät virhettä huomanneet. Lääkintämiehenä varoitti kotimatkalla lottien tarjoamasta rokasta, mutta osa sotavangeista söi, sairastui ja kuoli. Päästyään Hangosta kotiin 42-kiloisena, hyppäsi linjabussiin ja toi Turusta 2 laatikollista venäläisiä kalassikkoja. Aloitin Anna Kareninasta 8-vuotiaana, kun veljeni kehui sitä sopivan tuhmaksi kirjaksi. Sodan jälkeen isä ilmoittautui komean tenoriäänen omaavana saarnalupatukinnon suorittajaksi Mikkelin tuomiokapituliin ja tuurasi pari vuotta juoppoja ja muuten sairaita kirkkoherroja puheenpitäjänä ja liturgina kirkoissa ympäri Suomea, VR:n vuosilipulla matkustaen ja ruustinnojen herkkuja nauttien. Mistä nämä
    300 000 työhalutonta nyt oikein sikiävät? Virosta tuotiin 2 vk sitten laivalasteittain l u m e k o r i s t a j i a 2500 euron kuukausipalkalla. Somalit eivät tarkene eivätkä suomalaiset häpeä ruveta lumenluojiksi, tiesi Rahva Hääl-lehti.

    Alan taas varustautua evakkoon, 33. muutto. Niin on ikävä koti-Kannakselle. Hämeessä ahdistaa murjottava heimo! Ensin asemiin Helsinkiin; jospa viipurilaisena leuhkasti Kaivopuistoon ja sieltä vauhtia ottaen Viipuriin.
    Kun ei vielä tunne itseään vanhaksi, saa olla unelmia. Sitä yksijalkaista nukkea kaipaan, jonka Ruotsin lotat . v. 1944 polttivat Haaparannan karanteenissa muka rintamabakteerin kantajana. Mongoleiksikin meitä haukkuivat. Taitaa olla asiassa perää.

Jätä kommentti

css.php